Detroit Lions

Detroit Lions
Perustettu	1930
Entiset nimet	Portsmouth Spartans (1930–1933);
Kotikenttä	Universal Stadium (1930–1933); University of Detroit Stadium (1934–1937); Tiger Stadium (1935–1974) Navin Field (1935–1937); Briggs Stadium (1938–1960); ; Pontiac Silverdome (1975–2001); Ford Field (2002–);
– kaupunki	Detroit, Michigan
Tunnuslaulu	Gridiron Heroes
Maskotti	Roary
Värit	Sininen, hopea ja musta
Omistaja	Martha Firestone Ford; (William Clay Ford, Sr.:n leski)
Toimitusjohtaja	Brad Holmes
Päävalmentaja	Dan Campbell
Saavutukset
Liigamestaruudet	4 *NFL Championships (4); 1935, 1952, 1953, 1957
Konferenssin mestaruudet	4 *NFL National: 1952 NFL Western: 1953, 1954, 1957;
Divisioonan mestaruudet	6 *NFL West: 1935 NFC Central: 1983, 1991, 1993; NFC North: 2023, 2024;
Liigahistoria
NFL aloitusvuosi	1930
Divisioonahistoria	Western Division (1933–1949); National Conference (1950–1952); Western Conference (1953–1969) Central Division (1967–1969); ; National Football Conference (1970–) NFC Central (1970–2001); NFC North (2002–); ;
	Infobox OKNimi-testi OK

Detroit Lions on yhdysvaltalainen NFL:ssä pelaava amerikkalaisen jalkapallon seura. Se pelaa National Football Conferencen pohjoisessa divisioonassa, NFC Northissa. Seuran kotipaikka on Detroitissa Michiganin osavaltiossa.^[1]^[2]

Aiemmin Portsmouth Spartans -nimellä tunnettu joukkue aloitti liigassa vuonna 1930 ja pelasi kotiottelunsa Portsmouthissa Ohion osavaltiossa. Suuren laman vuoksi joukkue muutti Detroitiin vuonna 1934.^[3]^[4]

Lions on voittanut liigamestaruuden neljä kertaa (1935, 1952, 1953, 1957), muttei ole voittanut vielä Super Bowlia. Viime vuosikymmeninä joukkue ei ole juuri menestynyt. Pohjanoteerauksena joukkue hävisi kaudella 2008 kaikki ottelunsa.^[4] Joukkueen tunnettuja pelaajia ovat olleet muun muassa Bobby Lane, Dick Lane, Lem Barney, Barry Sanders sekä Calvin Johnson.^[5]

Historia

Perustaminen Detroitissa

1920-luvulla Detroitissa tehtiin kolme epäonnistunutta yritystä perustaa ammattilaisjalkapallojoukkue, mutta laji sai pysyvän jalansijan kaupungissa vuonna 1934. Tuolloin Detroitin radiojohtaja George A. Richards osti Portsmouth Spartansin (Ohio) 8 000 dollarilla (tuohon aikaan valtava summa) ja siirsi franchising-oikeuden Motor Cityyn. Joukkue nimettiin uudelleen Detroit Lionsiksi.^[5]^[6]

Spartans oli liittynyt NFL:ään vuonna 1930 ja pelasi vuonna 1932 historiansa kannalta ratkaisevan ottelun: sisätiloissa Chicago Stadiumilla pelatun mestaruusottelun Chicago Bearsia vastaan. Tästä ottelusta seurasi kolme merkittävää sääntömuutosta, liigan jako kahteen divisioonaan sekä vuotuinen NFL-mestaruusottelu.^[6]

Toisin kuin aiemmat Detroitin ammattilaisjoukkueet, uudella Lionsilla oli heti huippupelaajia. Joukkueen johtotähtenä toimi Dutch Clark, todellinen kolminkertainen uhka (triple-threat) ja NFL:n viimeinen dropkick-pelaaja, joka valittiin myöhemmin Pro Football Hall of Famen ensimmäiseen ryhmään. University of Detroit Stadiumilla noin 12 000 katsojan edessä pelannut joukkue voitti NFL-mestaruuden jo toisella kaudellaan vuonna 1935 New York Giantsia vastaan. Nämä varhaiset menestykset vakiinnuttivat ammattilaisjalkapallon pysyvästi Detroitin urheilukulttuuriin yli 60 vuodeksi.^[6]^[5]

Kiitospäivän perinne

Lions teki pysyvän jäljen NFL-historiaan aloittamalla kiitospäivän ottelun perinteen ensimmäisellä Detroit-kaudellaan vuonna 1934. Lukuun ottamatta kuuden vuoden taukoa vuosina 1939–1944, perinne on jatkunut katkeamattomana tähän päivään asti. Muut NFL-joukkueet ovat kokeilleet kiitospäivän pelejä ennen ja jälkeen vuoden 1934, mutta Dallas Cowboysia lukuun ottamatta ilman merkittävää menestystä.^[6]

1950-luvun kulta-ajasta kuivaan kauteen

1950-luku oli Lionsin historian loistokkain vuosikymmen: neljä divisioonamestaruutta ja kolme NFL-mestaruutta vuosina 1952, 1953 ja 1957. Näiden loistavien joukkueiden vuosittaiset kamppailut arkkivihollista Cleveland Brownsia vastaan kiehtoivat koko ammattilaisjalkapallomaailmaa. Tähtiin kuuluivat tulevat Hall of Famen jäsenet: pelinrakentaja Bobby Layne, juoksupelaaja Doak Walker, tackle-hyökkääjä Lou Creekmur sekä safety Jack Christiansen.^[6]

Viimeisen mestaruuden jälkeen vuonna 1957 Lions on etsinyt turhaan ykköspaikkaa. Vaikka joukkueeseen kuului useita Hall of Famen pelaajia – kuten Joe Schmidt, Yale Lary, Lem Barney ja Dick ”Night Train” Lane – seuraava 26 kautta tuottivat parhaimmillaan vain wild card -paikkoja vuosina 1970 ja 1982. Kuiva kausi katkesi vuonna 1983, kun Lions voitti NFC Central -divisioonan.^[6]

Myöhemmät vaiheet

Päävalmentaja Wayne Fontesin ja Hall of Fame -juoksupelaaja Barry Sandersin (seuran kaikkien aikojen paras juoksija) johdolla Lions voitti divisioonamestaruudet myös vuosina 1991 ja 1993. Vuoden 1991 pudotuspelit veivät joukkueen ensimmäistä kertaa historiassaan NFC:n mestaruusotteluun – ensimmäinen playoff-voitto sitten vuoden 1957. Vuosien 1991–2001 aikana joukkue saavutti neljä konferenssimestaruutta. Aikakautta kutsutaan nimellä "The Greatest Show on Turf".^[6]^[5]

Vuonna 2007 Lions varasi ensimmäisellä kierroksella Georgia Techin laitahyökkääjä Calvin Johnsonin (”Megatron”). Kaksi vuotta myöhemmin seura varasi ensimmäisenä kokonaisvalintana pelinrakentaja Matthew Staffordin. Kaksikko johti Lionsin 2000-luvun ensimmäisiin kolmeen pudotuspelipaikkaan ja keräsi yhteensä seitsemän Pro Bowl -valintaa.^[6]

Vuonna 2021 seura siirtyi uuteen aikakauteen palkkaamalla päävalmentaja Dan Campbellin ja hankkimalla pelinrakentaja Jared Goffin. Näiden muutosten myötä Lions voitti NFC North -divisioonan mestaruuden vuosina 2023 ja 2024.^[6]

Stadionit

Lionsit pelaavat kotiottelunsa Ford Fieldillä

Ensimmäiset vuodet pelattiin University of Detroit Stadiumilla. Vuonna 1938 seura muutti Briggs Fieldiin (myöhemmin Tiger Stadium), Tigersin baseball-stadionille, jossa pelattiin 37 vuotta. Vuonna 1975 Lions muutti Pontiac Silverdomeen, jossa se pelasi 37 vuotta. Vuonna 2002 seura palasi Detroitin keskustaan uuteen katettuun stadioniin, Ford Fieldiin.^[6]

Merkittävät pelaajat

Jäädytetyt pelinumerot

Detroit Lions on poistanut käytöstä seuraavien pelaajien pelinumerot:^[7]

7: Dutch Clark
20: Lem Barney, Barry Sanders, Billy Sims
22: Bobby Layne
37: Doak Walker
56: Joe Schmidt
85: Chuck Hughes

Pro Football Hall of Fame -pelaajat

Detroit Lionsin joukkueesta on valittu 22 pelaajaa Pro Football Hall of Fameen:^[8]

Lähteet

↑ Detroit Lions Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)
↑ Thomas, Eric: Five Reasons The Lions COULD Win The NFC North CBS Detroit. 23.7.2014. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)
↑ Strickley, Bob: A proud history Portsmouth Daily Times. 24.7.2013. Arkistoitu 29.7.2014. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)
1 2 Detroit Lions Franchise Encyclopedia Pro-Football-Reference.com. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)
1 2 3 4 History of the Lions Sports Team History. Viitattu 5.7.2025. (englanniksi)
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Detroit Lions: Team History Pro Football Hall of Fame. Viitattu 18.1.2026. (englanniksi)
↑ Every NFL team's retired jersey numbers Deadspin. 6.1.2024. Viitattu 7.7.2025. (englanniksi)
↑ Team greats Pro Football Hall of Fame. Viitattu 7.7.2025. (englanniksi)

Tämä urheiluseuraan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Detroit Lions Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)

[2] Thomas, Eric: Five Reasons The Lions COULD Win The NFC North CBS Detroit. 23.7.2014. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)

[3] Strickley, Bob: A proud history Portsmouth Daily Times. 24.7.2013. Arkistoitu 29.7.2014. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)

[PFR-4] 1 2 Detroit Lions Franchise Encyclopedia Pro-Football-Reference.com. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)

[hist-5] 1 2 3 4 History of the Lions Sports Team History. Viitattu 5.7.2025. (englanniksi)

[phof-6] 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Detroit Lions: Team History Pro Football Hall of Fame. Viitattu 18.1.2026. (englanniksi)

[7] Every NFL team's retired jersey numbers Deadspin. 6.1.2024. Viitattu 7.7.2025. (englanniksi)

[8] Team greats Pro Football Hall of Fame. Viitattu 7.7.2025. (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]